bodrum escort türk porno porn porno izle porna izle
summer-1367814

Ymmärrän, olen siis elossa!

Vieraskynä: Liisa Väisänen |

Tietoyhteiskunnan isoimpia haasteita on tiedonsaannin tai ainakin näennäistiedon saamisen helpottuminen. Se luonnollisesti asettaa uudet tavoitteet kaikille koulutusta antaville instituutioille.

Kun oppilaitokset pyrkivät sopeutumaan uuteen tilanteeseen, on maailmalla nähty mitä erilaisimpia malleja uudelle opettamiselle. Esimerkiksi Italiassa kokeillaan mallia, jossa oppilas ei enää saa tietoa opettajalta, vaan hakee tiedon itse. Sitten läksyt eli harjoitukset tehdään yhdessä koulussa. Toisin sanoen koko vanha malli on laitettu nurin. Malli ei ole ihan niin uusi kuin ensin saattaa tuntua. 1500-luvulla jesuiitat perustivat paljon lähetyskouluja. Heidän pedagoginen ideansa oli alusta lähtien, että opettajan ei kuulu antaa valmista tietoa vaan näyttää tie, mistä oppilas tietoa voi itse hakea. Siinä on selvä järki. Itse haettu tieto näyttää jäävän paremmin päähän kuin sinne suoraan ammennettu.

Suomessa on puhuttu jonkin verran uudesta koulusta, jossa opettajia verrataan valmentajiin. Minua malli ei vakuuta millään tavalla. Ehkä mielikuvani ovat vääriä, mutta mielestäni valmentaja valitettavan usein ei ole eettisesti oikealla asialla. Valmentaja tähtää voittoon, eikä aina oikeudenmukaisin asein. Sen lisäksi valmentaja jättää ehkä hieman liikaa vastuuta oppilaalle. Vastuun opetuksen sisällöstä täytyy kuitenkin kuulua opettajan valvontaan.

Kaksi vuotta sitten Lontoon suurilla opetusalan messuilla oli mielestäni suorastaan kauhistuttava tilanne. Siellä kaikki suuret opetuslaitteiden valmistajat esittelivät tuotteitaan. Esillä oli kaikkia mahdollisia vimpaimia. Heidän sanomansa oli selvä: kaikki nämä laitteet ovat tulossa luokkahuoneisiin. Rivien välistä saattoi lukea, että asiaa hieman hidastaa sellainen ikävä harmaa muuri, jonka nimi on opettajat. Opettajat nimittäin vinkuvat jotain harmillista sisällöstä. Vanhastaan sanotaan jo, ettei kirjaa kannata kansien perusteella ostaa. Sama pätee kouluihin. Toki hienoilla välineillä on mukava oppia ja opettaa. Jos sisältö on nolla, ei elektroninen vempele jaksa kauaa kiinnostaa. Tähän laitteiden huumaan me syyllistymme helposti omassa arkielämässäkin. Kun lapsi osaa pelata tietokonepeliä hyvin, me oletamme, että hän osaa käyttää tietokonetta muutoinkin. Ne eivät ole sama asia. Se, että osaa leikkiä koneen kanssa, ei tarkoita automaattisesti, että osaisi käyttää vaikkapa kirjoitus- tai laskuohjelmaa. Toisaalta se, että osaa käyttää jotain ohjelmaa, ei tarkoita, että osaa asiasisällön.

Niin oudolta kuin se saattaakin tuntua, juuri tiedon saamisen helppous on aikamme suurin ongelma. Tietoa on helppo saada, liiankin helppoa, mutta sitä on mahdoton kontrolloida.  Ihminen lienee liian taipuvainen laiskuuteen. Etsimme tietokoneen hakukoneen kautta sanahaulla tiedon. Liian usein tyydymme ensimmäiseen, toiseen tai kolmanteen vastaukseen, jonka tietokone ruudultaan näyttää. Ensimmäinen ongelma – eikä lainkaan vähäisin – on sekin, että Euroopassa lähes 90 prosenttia hauista tehdään yhdellä ainoalla hakukoneella. Se tarkoittaa, että kyseinen kaupallinen hakukone hallitsee tietoa. Tiedon saa parhaalle paikalle siis yhtiö tai tiedontuottaja, joka maksaa eniten hakukoneelle. Hakukoneelta saattaisi toki löytyä myös täysin vastakkainen tieto tai näkemys, mutta se saattaa olla sivulla 800. Käsi sydämelle, rakas lukija: kuinka moni teistä etsiessään viimeksi tietoa meni viittä sivua pidemmälle hakukoneen antamista sattumista?

Toinen ongelma on luonnollisesti se, että kuka tahansa voi laittaa tietoa virtuaaliseen maailmaan. Tässä pätee vanha sanonta siitä, että vastuu on kuulijalla. Vastuu päätöksestä, onko tieto oikeaa vaiko harhaa, on minulla: tiedon lukijalla. Millä minä, lukija, osaan päättää, onko saamani tieto totta vai ei? Siihen paras ase lienee ymmärrys. Ymmärrys tuntuu usein jäävän liian vähälle huomiolle.

Kun kaikki ajamme omaa asiaamme ja näkemystämme, meiltä helposti unohtuu pääasia. Esimerkiksi koulujen sisällä on usein riitoja siitä, mitä oppiainetta opetetaan ja kuinka monta tuntia. Opettajat riitelevät siitä, mikä on tärkeämpää; luonnontieteet vai humanistiset aineet; kielet vaiko musiikki. Siinä tappelunnujakassa unohtuu yhteinen päämäärä, joka kuitenkin kaikilla lienee yhteinen: yleissivistyneen nuoren aikuisen alulle saattaminen.

Kaikkien koulutuslaitosten ja tasojen pitäisi ehkä pysähtyä miettimään yhteiskuntaa laajemmin. Mikä on paras ase virheellistä tietoa vastaan? Sillä on hienolta kuulostava nimikin: lähdekritiikki. Minun täytyy osata olla kriittinen sen perusteella, kuka tiedon minulle antaa. Kuinka luotettavana voin pitää tiedon antajaa? Siihen ei auta mikään muu kuin yleissivistys. Yleissivistys tarkoittaa juuri sitä, mitä lupaa: sivistystä, joka on yleistä.

Espanjassa opetusministeriö on asettanut hienoja tavoitteita siitä, mitä koululaisille pitää opettaa oppivelvollisuuskoulun aikana. Oppilaiden pitää muun muassa oppia arvostamaan taidetta, oppia olemaan sosiaalisia keskenään, heille pitää opettaa kaikissa aineissa ihmisten yleistä sekä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa sekä toisten ihmisten kunnioittamista myös liikenteessä. Espanjassa on oivallettu idea siitä, että parasta, mitä opettajat voivat oppilailleen antaa, on yleissivistys. Yleissivistykseen kuuluu etiikka.

Yleissivistys on tie ymmärrykseen. Ymmärrys on korkeinta, mitä me ihmiset voimme saavuttaa. Kaiken tiedon soisi suodattuvan ymmärryksen lävitse.  Tieto lisääntyy maailmassa jatkuvasti, ja sitä kautta myös tietämättömyys. Me emme mitenkään voi hallita kaikkea maailman tietoa. Oppiminen on kuitenkin ilo. Sen ilon soisi jatkuvan meillä kaikilla lävitse elämän. Sanotaan, että ihminen, joka oppii, ei ole kuollut. Kauan eläköön kaikki kansansivistyksen oppilaitokset. Te annatte meille kaikille mahdollisuuden pysyä elossa. Onnea 50-vuotias Helsingin seudun kesäyliopisto! Kiitos ymmärryksemme lisäämisestä!

Kirjoittaja Liisa Väisänen opettaa kesäyliopistossa elokuussa 2016 kurssit Symbolit salakielestä selkokieleksi sekä Luemme kuvaa yhdessä: kuvakielen harjoituskurssi (ryhmät A ja B).

Liisa Väisänen

Liisa Väisänen

Filosofian tohtori Liisa Väisänen on taiteentutkija erikoisalanaan symbolit. Hän toimii vapaana ammatinharjoittajana tietokirjailijana sekä luennoitsijana.

Vastaa