escort mersin bodrum escort kusadasi escort denizli escort
old-book-1426980

Oppimisen ilo ihmiselämässä

Vieraskynä: Tuula Haavisto |

Olen tänä kesänä oppinut taas uutta – laulukurssilla opiskeltiin bel cantoa ja chi kung -kurssilla oman terveyden ylläpitoa ilman liikaa omaan napaan tuijottamista. Molemmat pitkäaikaiset harrastukseni tuovat elämään valtavasti iloa. Luulen, että ilo on palkintoa siitä, että paneudun kumpaankin vakavasti ja antaumuksella, ja yritän tosissani mennä eteenpäin. Kumpaankaan ei kuitenkaan liity mitään pakkoa eikä suorittamista, etenen oman kehityksen ja kiinnostuksen mukaan. Lisäksi varsinkin laulaminen avartaa aivoa ja korvaa kuuntelemaan muiden tekemää musiikkia.

Harrastuksissani joudun liikkumaan myös epämukavuusalueella, mutta en liian pahasti. Molemmissa painottuu fyysinen oppiminen, joka on erilaista kuin teoreettinen oppiminen. Kun on suurimman osan elämästään keskittynyt asioiden analysoimiseen ja ajatukselliseen hahmottamiseen, on opin saaminen perille lihaksiin ja jänteisiin hidasta. Sekös joskus rasittaa nopeasti leikkaavaa aivovärkkiäni! Toisaalta luulen, että kyse on vain siitä että en nuorena harjaantunut fyysiseen oppimiseen. Jos olisin lapsena ja nuorena keskittynyt kehittämään tanssitaitojani, voisi tilanne olla nyt päinvastainen. Nykyään edistyn parhaiten oppimistyylejä yhdistämällä eli silloin kun kuulen opettajalta myös sanoilla, mitä ajetaan takaa.

Viljelen oppimisinnostusta aktiivisesti. Viimeisin hankkeeni on tietokirjalukupiirin perustaminen yhteen Helsingin kirjastoon. Tämä lähti liikkeelle puhtaasti itsekkäistä syistä: hurahdin tietokirjoihin muutama vuosi sitten, ja tuskailin kun oli harvakseltaan tilaisuuksia puida niiden antia. Niinpä perustin lukupiirin, joka aloitti koeluontoisesti keväällä 2016. Heti saatiin kokoon 10–12 hengen ryhmä, joka haluaa aivan ehdottomasti jatkaa syksyllä. Motivoivaa, varsinkin kun kahlasimme kuukausitapaamisissamme läpi vaikeitakin aiheita ja kirjoja. Esimerkkeinä ihmisen perimän selvittäminen, Venäjä/Neuvostoliitto ja tiedonvälityksen historia.

Oppimaan oppiminen on se ominaisuuteni, josta olen ehkä kaikkein tyytyväisin. Se pitää moottorin muutenkin käynnissä, vaikka vuosimittarissa on jo aika iso numero. Päälle kuusikymppiseksi päästyäni olen myös lakannut pelkäämästä, että utelias innostukseni sammuisi iän myötä. Pidän mallina Iita-mummuani, jolta oli liikuntakyky ja näkö mennyt, mutta uutiset hän kuunteli ja sanan säilällä sivalsi vielä yli 90-vuotiaana. No, muun muassa chi kungilla yritän ylläpitää myös fyysistä hyvinvointiani niin pitkälle kuin se omin toimin on mahdollista. Minun sukupolveni voi toimia näin, Iida Josefiinalla ei tällaista mahdollisuutta aikanaan ollut.

Meitä opiskeluun ihastuneita on paljon – ja vahingossakin voi oppia

Kirjastoammatillisesti tunnistan omien kokemusteni olevan yleistettävissä. Moni harrastaa vakavasti ja antaumuksella ja tarvitsee tueksi myös lukemista, musiikkia tai elokuvia. Mikä onkaan totuus esimerkiksi kansalaisten kesälukemisista? On totta, että dekkarien lainaaminen lisääntyy kesällä, mutta sen taakse piiloutuu monta muuta trendiä. Monet hyödyntävät kirjastokokoelmien ’pitkää häntää’ eli ajallista ulottuvuutta nimenomaan kesällä, mikä ilmenee muun muassa klassikkojen lainaamisen lisääntymisenä. Toiset lukevat kesällä ne paksut tai muuten poikkeuksellista paneutumista vaativat kirjat, joita eivät talvella ehdi. Kesällä luetaan myös pääsykokeisiin ja erilaisiin tentteihin. Väitöskirjan tai muun tutkimuksen tekijät kahlaavat läpi aineistojaan, sukututkijat perehtyvät paikallishistorioihin, villiyrteistä innostuneet hortoilijat lainaavat kasvikirjoja, eri alojen harrastajat bongaavat kiinnostuksen kohteeseensa liittyvää taustatietoa – on monenlaista henkilökohtaista innostusta ja motivaatiota koluta kirjaston hyllyjä.

Tietokirjojen lukemista pidetään ilman muuta oppimisena. Pääsääntöisesti näin onkin, mutta vaadin omasta kokemuksesta näkemykseen pienen alaviitteen: sitäkin voi lukea kuin viihdettä, kovin paljon oppimatta. Onko romaanien lukeminen sitten oppimista? On se, etenkin nyt kun lyhytjänteisyys ja pätkätekstit valtaavat alaa. Minkä tahansa kokonaisen kirjan mittaisen tekstin lukeminen on sille vastalääkettä ja treenaa monimutkaisten kokonaisuuksien hallintaa. Monet tuoreetkin tutkimukset todistavat lukemisen moninaisia hyötyjä, oli kyse tieto- tai kaunokirjallisuudesta. Sitä paitsi monet risteilevät suvereenisti kaunon ja tiedon välillä. Jos lukee minkä ajan tahansa historiallisia romaaneja, syntyy monille tarve tutkia myös vastaavan ajan historiankirjoja.

Erilaisista tiedon omaksumistavoista lukeminen on se, joka antaa parhaat mahdollisuudet selvittää varsinkin moniulotteinen teoreettinen asia perusteellisesti. Tanssimaan voi oppia elävän kuvan avulla ja sillä voi antaa yleiskatsauksen teemasta kuin teemasta, mutta Turkin nykytilan analyysia, ilmastonmuutoksen dynamiikkaa tai alkoholismin syitä ei videoon saa kirjatuksi samalla tavalla kuin tekstiin. Sanoilla voi ilmaista hyvin myös tunteita, mutta sillä saralla on enemmän vaihtoehtoja: on musiikki, kuvataide ja muut taiteen lajit. Ja lopun viimeksi myös elämyksellinen aineisto voi lisätä tietoa. Se on vain erilainen, suurpiirteisempi menetelmä kuin sanat, joilla voi ilmaista myös tutkimuksen tulokset.

En pidä erilaisia ilmaisutapoja kilpailevina vaan maailmaa rikastavina. Nautin itse täysin rinnoin taitavista ja osaavista tavoista tuottaa toisille oppia, oivalluksia, ymmärrystä ja elämyksiä, oli lähteenä sitten elokuvallinen dokumentti, hyvä artikkeli, kirja, teatteriesitys tai mikä muu tahansa. Samaa kokemusta toivon mahdollisimman monen ihmisen elämään. Sillä voi nostaa elämisen laatua vaikka joka päivä!

P.S. Tietokirjalukupiiriläisen vinkki: paras viime vuosina lukemani ’dekkari’ on Svante Pääbon Neandertalilainen: kadonnutta perimää etsimässä (2015).

P.P.S. Kirjastoissa kritisoidaan suosikkilistojen julkaisemista, koska ne kertovat vain kirjojen hetkellisestä pintasuosiosta ja kätkevät taakseen monta muuta lukemisen dynamiikkaa kuten juuri ’pitkän hännän’ hyödyntämisen. Ihmisiä listat kuitenkin aina kiinnostavat. Selvitin tämän alkuvuoden ja kesän suosikkilistoja lähteistä, jotka olen linkittänyt alle. Yhteenvetona voi sanoa, että suosikkilistoilla loistavat erilaiset kotimaiset ja käännösdekkarit kaikissa tyylilajeissa. Muusta kaunokirjallisuudesta kautta maan kysyttyjä ovat Tommi Kinnusen Lopotti, Enni Mustosen Emännöitsijä ja Ruokarouva sekä Anneli Kivelän Katajamäki-sarja. Laura Lindstedtin Oneiron ja Sofi Oksasen Norma sijoittuvat listoilla myös hyvin. Tietokirjojen ehdoton kuningatar on Marie Kondo, jonka KonMari-kirjat ovat todella suosittuja. Vahvassa nousussa on Marko Lönnqvistin Elämäni gangsterina, ja Karita Mattilan Korkealta ja kovaa on mukana joillain listoilla. Mihail Zyginin Putinin sisäpiiri liikkuu myös hyvin.

Suosituimmuus voi näillä listoilla tarkoittaa ’lainatuimmat’ tai ’varatuimmat’ ja Helmetissä ’halutuimmat’, mikä ilmenee jokaisen listan otsikosta:

Riihimäki, jossa tarkin ja hyvin informatiivinen erittely lainatuimmista ja varatuista kirjoista

Helmet-kirjastojen halutuimmat (tiedot kesäkuun alusta)

Lahden seudun Lastu-kirjastojen varatuimmat kirjat

Oulun seudun Outi-kirjastojen varatuimmat kirjat

Lappeenrannan seudun Heili-kirjastot, mukana myös suosituimmat e-kirjat

Pohjois-Karjalan Vaara-kirjastojen lainatuimmat ja varatuimmat kirjat

Reisjärven kirjaston lainatuimmat kirjat

 

Tuula Haaviston kuva: Maisa Hopeakunnas

Tuula Haavisto

Tuula Haavisto

Tuula Haavisto on Helsingin kirjastotoimen johtaja.

Vastaa