bodrum escort türk porno porn porno izle porna izle
santa-claus-2985787_960_720

400 kepposta, eli nelisensataa puolivakavaa sanaa aiheesta: Onko Kesäyliopisto Joulupukki?

Pikku hiljaa olen oppinut näkemään, että Elämä on erittäin ovela antamaan lahjoja niin viekkaasti, että lahjansaaja ei sitä huomaa ennen kuin pitkän ajan kuluttua, kun on ehtinyt hieman viisastua.

Kun 70-luvulla minulle tarjottin hommia Helsingin seudun kesäyliopistossa, luulin, että olin tullut töihin – mitä muuta kurssien pitäminen voisi olla?

Ajan mittaan aloin tajuta, että kyseessä olikin jotain aivan muuta. Kenelle lahjoitetaan päivä toisensa jälkeen mahdollisuus olla tekemisissä mielenkiintoisten ja hauskojen uusien tuttavuuksien kanssa ilman, että täytyy kadulla hyökätä tuntemattomien ihmisten niskaan ja ehdottaa ”Tehdäänks jotain kivaa?” Tunnilla tilanne on selvä, ja jokaisella on oma itsestään selvä oikeutettu paikkansa – on tultu ennen kaikkea viihtymään (opiskelijat eivät alussa sitä tiedä, ja siksi se on tehtävä heille selväksi heti ensimmäisellä tunnilla), ja hyvällä onnella kursseilla voi oppiakin jotain (ope ennen kaikkea!).

Alkujännityksestä päästyä ryhmästä voi alkaa hersyä kaikenlaista hauskaa ja yllättävääkin – parasta on kun ope tulee sanoneeksi jotain hölmöä tai varomatonta, ja joku (jo rentoutunut) opiskelija lausahtaa lakoonisesti ikuisen viisauden:

Ope (opettavaisena): ”Inaugurare-verbiä käytetään, kun uusi rakennus tai esimerkiksi laiva vihitään tarkoitukseensa. Sitä ei kuitenkaan käytetä kun puhutaan häistä …”

Viisas hiljainen mies ikkunarivistä: ”Kun siis nainen vihitään tarkoitukseensa…”

On kullan arvoista kuulla kun ryhmä aivan yhtenä miehenä (ja naisena) remahtaa äänekkäästi nauramaan yhtään jarruttamatta – tanto, loro sanno, että ope ei kuitenkaan suutu.

Tällaisesta humuksesta kasvaa helposti ystävyyden kukkasia. Onkin totta, että neljänkymmenen vuoden aikana kursseilta on löytynyt uusia, hurmaavia tuttavuuksia, joista on tullut hyviä ystäviä. Useat heistä tulevat vuosi vuoden jälkeen ”oppimaan lisää”, ja näin ystävyys säilyy ja vahvistuu.

Itse kurssitkin voivat tuoda yllätyksiä. Todella suuren lahjan antoi Crimi-kurssi, jonka aikana joka kesä luetaan yhdessä opiskelijoiden kanssa kokonainen italiankielinen dekkari. Ensimmäisestä Crimi-kurssista lähtien uskaltauduin – tilapäisen hulluuden puuskassa – kirjoittamaan kyseessä olevan kirjan tekijälle, pyytäen tätä vastaamaan ryhmän opiskelijoiden kysymyksiin. Vastaus oli ylitsevuotavan ystävällinen, ja niin on ollut seuraavinakin vuosina jokaisen uuden kirjan – ja kirjailijan – kohdalla. Ja näin olen tutustunut henkilökohtaisesti moniin mielenkiintoisiin italialaisiin dekkaristeihin. Jos tämä ei ole lahja, niin sitten ei mikään.

Eikä tässä kaikki: ensimmäisen Crimi-kurssin aikana kurssilaiset innostuivat perustamaan kyseessä olevalle kirjailijalle oman fan clubin Suomeen. Vuosien mittaan fan club on kasvanut ja monipuolistunut ja – kiitos opiskelijoiden – se elää ja hengittää edelleenkin, nykyään Italia-klubi-nimisenä.

Näin Kesäyliopiston ihanat ja nerokkaat ahkeramuurahaiset ovat – tietämättään – jakaneet lahjoja puoleen jos toiseenkin: itse olen saanut nauttia tästä herkusta kaikkien näiden vuosikymmenien ajan, kurssilaiset ovat löytäneet uusia ystäviä ja voivat nyt ottaa osaa aktiivisen Italia-klubin järjestämiin mielenkiintoisiin tilaisuuksiin, ja yksi onnellinen italialainen kirjailija voi mahtailla ystävilleen ”Io ho un fan club in Finlandia! – Sellaista ei monella olekaan!”

Kiistämättömäksi tosiseikaksi jää, että mitään näistä ei olisi syntynyt ilman Kesäyliopistoa.

Voimme siis todeta: Kyllä, Kesäyliopisto on Joulupukki!

Enneli Poli

Enneli Poli

Kirjoittaja on Helsingin seudun kesäyliopiston opettaja vuodesta 1975. Opetusvuosia on siis kertynyt kunnioitettavat 43 vuotta. Enneli on myös valittu vuonna 2008 kaikkien kesäyliopistojen kesken vuoden kesäyliopisto opettajaksi.

Vastaa