bodrum escort türk porno porn porno izle porna izle

Kiitän – ja olen onnellinen

Vieraskynä: Satu Uusiautti.

Onnellisuus riippuu määritelmästä

Onnellisuuden mittaaminen ja eritoten onnellisuuksien vertaileminen, esimerkiksi maittain tai kulttuureittain, on kiehtova asia. Olemmehan lukeneet lehdistä milloin minkäkinlaisista tuloksista, joissa Suomenkin sijoitus vaihtelee Euroopan ykkössijan sekä maailman kuudennen ja Happy Planet Indexin 59. välillä.

Näitä ihmetellessä on muistettava, että kun onnellisuutta mitataan, on määriteltävä, mitä mitataan. Onko se terveyttä, bruttokansantuotetta, tasa-arvoisuutta vai esimerkiksi kunkin vastaajan omaa arviota senhetkisestä onnellisuuden asteestaan? Näillä kaikilla kun saadaan aivan omanlaisensa tulokset.

Tiedekielessä onnellisuutta ja hyvinvointia monesti käytetään keskenään synonyymeinä, ja niin toimitaan tässäkin tekstissä. Silti esimerkiksi positiivisen psykologian isä, professori Martin Seligman erottaa ne toisistaan varsin osuvasti1. Siinä missä onnellisuutta voidaan mitata tyytyväisyytenä elämään, hyvinvointi on useamman itsenäisen tekijän yhdistelmä tai konstruktio, kuten Seligman itse täsmentää. Näitä hyvinvointitekijöitä ovat myönteiset tunteet, turvalliset ja kannustavat ihmissuhteet, sitoutuminen, merkityksellisyyden tunne sekä saavutukset ja onnistumiset. Menestystutkijan näkökulmasta saavutusten nimeäminen hyvinvoinnin osa-alueeksi on varsin ilahduttavaa – olenhan hahmotellut työssä menestymisen, tuottavuuden ja hyvinvoinnin yhteyttä jo vuosikausia. ks. myös 2,3

Kuuluisa hyvinvointitutkija Ed Diener on luonut käsitteen “henkilökohtainen hyvinvointi”5,6.  Hän pohjaa teoriansa ajatukseen, jonka mukaan hyvää elämää on jo antiikin ajoista asti kuvattu tavoittelemisen arvoisena. Mitä se sitten on? Hyvä elämä voidaan määritellä Dienerin mukaan näin: ihminen, joka ajattelee ja kokee elämänsä toivotuksi tai houkuttelevaksi riippumatta siitä, miten muut hänen elämänsä mieltävät, ilmentää henkilökohtaista hyvinvointia. Hän itse arvioi elämänsä siis hyväksi ja miellyttäväksi.

Tämä osoittaa hyvin sen, kuinka suhteellinen käsite hyvinvointi on, sillä se on ihmisen henkilökohtainen arvio omasta elämästään. Ja selittää pitkälti myös sitä, miksi meidän on välillä vaikea ymmärtää, miksi joku tuntemamme ihminen ei kerro olevansa onnellinen, vaikka omasta mielestämme hänen elämänsä tarjoaa siihen loistavat puitteet.

Kuka on onnellinen?

Myersin ja Dienerin tutkimus ”Who is happy?” kertoo meta-analyysia siitä, kuka oikeastaan laajojen tutkimusten mukaan on onnellinen6. Hyvinvointia määrittävät usein toistuva myönteinen tunnetila tai affekti, harvoin toistuvat negatiiviset tunnetilat tai affektit sekä yleinen tyytyväisyyden tunne elämään. Olennaista on siis huomata, että onnellisuus ei tarkoita (pelkästään) kielteisten tunteiden poissaoloa, vaan on paljon enemmän. Toisaalta myös kielteisiä tunteita ja tapahtumia kuuluu onnellistenkin elämään. Voiko hyvää tunnistaakaan ilman toisen ääripään kokemusta?

Onnellisuutta usein myös selitetään asioilla, jotka eivät sinänsä sitä kuitenkaan määritä. Esimerkiksi hyvinvoinnin kokemukseen iällä ei ole suurta merkitystä, vain kokemukseen vaikuttavat tekijät muuttuvat eri elämänvaiheissa. Sukupuolen merkitystäkin voi arvioida kriittisesti: erään tutkimuksen mukaan sukupuoli selittää alle prosentin universaalista hyvinvoinnista7, kun taas jäljempänä tässä tekstissä linkitetyssä suomalaisgallupissa naisten ja miesten välillä todettiin olevan peräti hyvinvointikuilu! Ovatko suomalaisten miesten elämän valttikortit todella edelleen hukassa?

Kun tarkastellaan ihmisen rotua tai etnistä taustaa, voidaan todeta, että oman ryhmän erityisominaisuuksien arvostaminen eli toisin sanoen vahva identifioituminen omaan kulttuuriin löytyy hyvinvoinnin ytimestä8. Mutta kun aletaan verrata onnellisuutta kulttuureittain tai maittain, voidaan huomata suuria eroja mittaustavasta riippuen ja jopa silloin, kun tuloerojen vaikutukset erotetaan tuloksista. Yksiselitteistä vastausta tuskin silti voidaan antaa: onnellisuutta ja hyvinvointia kun lisäävät niin aurinkoinen, lämmin ilmasto kuin demokraattinen valtiomuoto.9

Onnellisten ihmisten on todettu olevan vähemmän materialistisia eli toisin sanoen onni ei piile tavaroissa tai esineissä. Onkin kiinnostavaa hakea tukea väitteeseen Suomalaisten onni -tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisten mielestä suurimpia onnellisuutta lisääviä asioita ovat muiden muassa lapset ja työ. Totta: lapset antavat elämään yli sukupolven kantavaa merkityksellisyyttä, ja työ tarjoaa parhaimmillaan nautinnonlähteen, jossa omia vahvuuksiaan pääsee hyödyntämään ja kehittämään. Sigmund Freudkin päätteli mielenterveyttä määritellessään, että tärkeintä ihmiselle ovat kyky rakastaa ja kyky tehdä työtä. Toisaalta nämä kaksi eivät ole onnellisuuden ehtoja.

Kiinnostavaa on tietysti mainita rahan ja varallisuuden yhteys hyvinvointiin6. Itse asiassa toimeentulon arvostus hyvinvoinnin tekijänä on yleisesti kasvanut. Silti lisäeurojen tai -dollareiden merkitys ihmisen henkilökohtaiselle hyvinvoinnille on vähäinen perustoimeentulon saavuttamisen jälkeen. Myers ja Diener osuvasti vertaavatkin varallisuutta terveyteen: kun se on poissa, olemme onnettomia ja surkeita, mutta terveyden hyvyys tai rahan paljous ei johda automaattisesti onnellisuuteen.

Yhteiskunnan näkökulmasta yhteys on sen sijaan melkeinpä päinvastainen: hyvinvointi tuottaa yhteiskunnalle toivottuja tuloksia (esimerkiksi tehokkaan työnteon muodossa), kun taas yhteiskunnan jäsenten pahoinvointi tulee kalliiksi.10

Kiitollisuusko saa onnen kestämään?

Pysytäänpä kuitenkin yksilössä, jonka henkilökohtainen hyvinvointi siis tuntuu välillä olevan tavoittamattomissa tai ainakin karkaavan juuri, kun yksilö luulee sen saavuttaneensa. Osaltaan kyse lienee myös onnellisuuteen turtumisen eli niin sanotun hedonisen kierteen ilmiöstä.11 Saavuttaessamme jotakin, vaikkapa voittaessamme arvonnassa, onnen kokemus on suuri, mutta se laantuu nopeasti. Itse asiassa tämän on ihmisen normaali reaktio, joka pyrkii säilyttämään mielen tasapainon.

On vaarallista velloa liiaksi epätoivon pohjamudissa tai riemuita ekstaattisissa huippukokemuksissa ilman tasaantumista.

Toisaalta kyse on myös siitä, että huippukokemus ei sinänsä tuo onnea, vaikka toivomme niin, ja vaikka se onkin myönteinen. Onni löytyykin siis muualta.

Onnellisuuden kokemukseen tarvitaan ensinnäkin hyvä itsetunto, jonka jokainen saa parhaassa tapauksessa varhaislapsuudessa vanhempien myönteisen kasvatusotteen tuotoksena. Hyvällä itsetunnolla varustetut ihmiset kykenevät ja uskaltavat nähdä hyvän itsessään ja elämässään, kun negatiiviset harhakuvitelmat omasta huonoudesta tai alemmuudesta eivät ole sitä estämässä. Niin ikään tunne siitä, että on oman elämänsä herra eli autonominen yksilö, joka pystyy kontrolloimaan elämäänsä, on tärkeä hyvinvointia lisäävä tekijä.

Onneen tarvitaan myös optimismia ja myönteistä ”kyllä tästä selvitään” -elämänasennetta. Optimismi onkin yksi positiivisen psykologisen pääoman12 (vrt. taloudellinen pääoma) osa-alueista, joka korostui myös tutkimieni suomalaisten työssä menestyjien yhtenä tärkeimmistä menestyksen avaimista. On väliä, onko lasi puolityhjä vai puolitäysi!

Mitä muuta onneen tarvitaan? Onnellisuus katsoo myös elämänaikajanan eri suuntiin ajallisesti. Onnellisuuteen liittyy oman menneisyyden hyväksyminen ja tyytyväisyys elettyyn, takana olevaan elämään. Tulevaisuuteen katsottaessa onnellisuutta heijastelevat toiveikkuus ja optimistisuus. Mutta olennaista on tietysti myös nykyhetki: tämän päivän onnellisuus, merkityksellisyyden kokemukset sekä mahdollisuus tehdä rakastamiaan asioita ja kokea ehkä uppoutumista omien kykyjen äärirajoilla eli flowta.13

Nykyhetken onnellisuutta määrittää myös yksi ehkä yllättäväkin tekijä: kiitollisuus.

Otetaanpa käytännön esimerkki hyvinvoinnin yhdestä tärkeästä elementistä eli parisuhteesta. Estämme onnen kokemuksen nalkuttamalla aviopuolisolle asioista, joita hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä sen sijaan, että muistuttaisimme itseämme, kuinka hienoa on jakaa arki hänen kanssaan. Kuinka yhdessä nauratte Fingerporille aamun lehdestä! Tai kuinka esimerkiksi appiukkoni varaa anoppiani varten lippalakin auton sivuoveen mökkiajomatkaa varten – auton aurinkosuoja kun ei riitä estämään ilta-aurinkoa häikäisemästä vaimon silmiä.

Harvoin tulemme ajatelleeksi, kuinka tärkeää parisuhteessa eläminen kuitenkin on. Muutkin ihmissuhteet merkitsevät ja tutkimukset osoittavat sen kiistatta. Ihmiset, joilla on useita läheisiä ystäviä ja perhesuhteita, ovat terveempiä, elävät pidempään ja ovat onnellisempia. Avioero raportoidaan yleiseksi onnettomuuden syyksi, kun taas läheiset suhteet ovat elämän suurimpia iloja. Läntisessä maailmassa naimisissa olevat ihmiset sukupuolesta riippumatta osoittautuvat onnellisemmiksi kuin ei koskaan naimissa olleet tai eronneet6.

Kiitollisuus, kun se määritellään hyvien asioiden tunnistamiseksi omassa elämässä, on ehkä paras keino kestävämpään onneen. Seligman1 kehottaa kokeilemaan kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä – ja ei, se ei tarkoita välttämättä pörrökynällä pinkkiin päiväkirjaan koukeroisien lauseiden rustaamista – vaan paremminkin hyvien asioiden pohtimista päivän päätteeksi. Harjoittelemalla se luonnistuu meiltä kaikilta. Itse juttelen 7-vuotiaan poikani kanssa päivän hyvät asiat hyvänyön sanomisten yhteydessä.

Huomiot hyvästä voivat olla isoja (tulin valituksi unelmatyöpaikkaani) tai pieniä (vaimoni toi minulle lempikarkkiani töistä kotiin tullessaan). Pääasia, että niitä huomaa, ja vielä parempi, jos jaksaa myös pohtia, miksi näin on (esim. jälkimmäisessä: koska vaimoni on niin huomaavainen ja ilmeisesti rakastaa minua).

Tämän pienen harjoitteen onnellisuusvaikutus on laajoissa amerikkalaistutkimuksissa huomattu voimakkaaksi ja kestäväksi. Selitys piilee siinä, että harjaannumme tunnistamaan hyviä asioita ympäriltämme automaattisemmin. Taustalla oleva ilmiö on meille monille tuttu: esimerkiksi, kun on ostanut auton, yhtäkkiä liikenteessä näkyy paljon enemmän juuri samanmerkkisiä autoja!

Samalla tavalla huomiomme voi kiinnittyä jokapäiväisiin hyviin asioihin elämässämme. Parhaimmillaan voimme luoda itsellemme myönteisen kierteen, sillä huomio hyvään pönkittää käsitystämme hyvinvoinnistamme. Tämä lisää kykyämme myönteiseen, tehokkaaseen ja vastavuoroiseen toimintaan, mikä lisää elämässämme tapahtuvia hyviä asioita.

Tällä tavoin kroonisesti onnellinen ihminen on varmasti myös kroonisesti menestyvä monella elämän eri osa-alueella.

 

Kirjoittaja opettaa elokuussa 2016 kesäyliopistossa kurssin Ihmisen vahvuuksien tukeminen – näkökulmia positiiviseen psykologiaan, 5 op. Katso tarkemmat kurssitiedot linkistä!

Lähteet

1 Seligman, M. E. P. (2011). Flourish. A visionary new understanding of happiness and well-being. New York, NY: FreePress.

2 Uusiautti, S. (2008). ”Tänään teen elämäni parhaan työn” Työmenestys Vuoden Työntekijöiden kertomana. Akateeminen väitöskirja, Lapin yliopisto, Rovaniemi.

3 Uusiautti, S. (2015). Menestyvä ja hyvinvoiva yritys positiivisen psykologian valossa. Yritysjohdon ja  työntekijöiden käsityksiä menestyksestä. Helsinki: BoD.

4 Uusiautti, S. & Määttä, K. (2015). The psychology of becoming a successful worker: Research on the changing nature of achievement at work. London & New York: Routledge.

5 Diener, E. (1984). Subjective well-being. Psychological Bulletin, 95(3), 542-575.

6 Myers, D. G. & Diener, E. (1995). Who is happy? Psychological Science, 6(1), 10-19.

7 Haring, M. J., Stock, W. A., & Okun, M. A. (1984). A research synthesis of gender and social class as correlates of subjective well-being. Human Relations, 37, 645-657.

8 Craven, R. G. & Marsh, H. W. (2008). The centrality of the self-concept construct for psychological wellbeing and unlocking human potential: Implications for child and educational psychologists. Educational & Child Psychology, 25(2), 104-118.

9 Tov, W., & Diener, E. (2008). The well-being of nations: Linking together trust, cooperation, and democracy. In B. A. Sullivan, M. Snyder, & J. L. Sullivan (Eds.), Cooperation: The political psychology of effective human interaction (pp. 323-342). Malden, M.A.: Blackwell.

10 DIener, E. & Seligman, M. E. P. (2004). Beyond money. Toward an economy of well-being.  Psychological Science in the Public Interest, 5(1), 1-31.

11 Diener, E., Lucas, R. E. & Napa Scollon, C. (2006). Beyond the hedonic treadmill. Revising the adaptation theory of well-being. American Psychologist, 61(4), 305-314.

12 Luthans, F., Luthans, K. W. & Luthans, B. (2004). Positive psychological capital: Beyond human and social capital. Business Horizons, 47(1), 45–50.

13 Seligman, M. E. P. & Csikszentmihalyi, M. (2000). Positive psychology: an introduction. American Psychologist, 55(1), 5-12.

 

 

Satu Uusiautti

Satu Uusiautti

Kirjoittaja on positiivisen psykologian asiantuntija ja kasvatustieteen tohtori. Hän työskentelee kasvatustieteen apulaisprofessorina Lapin yliopistossa ja on Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian dosentti.

Kotisivu

Yksi vastaus artikkeliin “Kiitän – ja olen onnellinen”

  1. […] Kiitän – ja olen onnellinen. Vieraskynä Blogi Helsingin seudun kesäyliopiston juhlavuoden sivustolla 22.3.2016 […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *