bodrum escort türk porno porn porno izle porna izle

Kesä fillarikuskina

Vieraskynä: Oula Hyle

Voinen valehtelematta väittää, että kesätyöni oli heti jäätelömyyjän ja rantavalvojan jälkeen niitä kaikkein kesäisimpiä. Harva voi sanoa, että kesätyökseni toimin kesäfillarin kuskina kesäyliopistolla. Kesä oli läsnä kaikessa.

Muistan kuinka korkkasin tämän ihanan vuodenajan hyppäämällä ensimmäistä kertaa mainospyörän satulaan ja lähdin polkemaan toimistolta aivan viimeisistä talven rippeistä irti rimpuilevaa keskustaa kohti, aurinkoisena maaliskuun viimeisenä päivänä. Matka Kolmen sepän aukiolle oli lupaus kesästä. Sen kuuli korvissa humisevassa raikkaassa ilmassa, tunsi kuivassa asfaltissa renkaiden alla ja näki vastaantulijoiden ilahtuneissa ilmeissä. En muista milloin niin moni ihminen olisi hymyillyt nähdessään minut. Hymy vain leveni jakaessani kurssioppaitamme ja muistan erään kohtaamani vanhuksen todenneen, ’’niin, kohtahan on jo kesä!’’

Kesän mittaan minusta taisi tulla tuttu ilmestys katukuvassa. Vaaleatukkainen, kikkaraviiksinen ja farkkutakissa vihreän pyörän selässä polkeva hyyppä on saattanut (ehkä pariinkin kertaan) kysyä myös sinulta, ’’Saanko kertoa meidän kesän kursseistamme?’’ Onneksi useimmille sain ja syntyi monia mielenkiintoisia keskusteluita milloin nykyään opiskelevien nuorten ja milloin jo kauan aikaa sitten opintonsa suorittaneiden eläkeläisten kanssa. Varmasti jokainen kurssien kuvauksista tuli puitua läpi tapaamieni ihmisten kanssa. Sain kuulla tarinoita unelmista opiskeluun ja sain syttymään vanhoja kiinnostuksen kohteita esimerkiksi kieliin ja taiteeseen liittyen. Kurssien palautteista oli mukava lukea, jos joku opiskelijoista oli saanut innostuksen lähteä tunneille fillarikuskin ansiosta.

Uusien ihmisten tapaamisen ja vanhoihin tuttuihin törmäilyn lisäksi, fillaroidessa sain aivan uutta perspektiiviä kauniiseen ja kesäiseen Helsinkiin. Karkeiden laskujeni perusteella pyöräilin kesän aikana helposti yli 500 kilometriä. Matkaa tuli tehtyä Helsingin kirjastojen välillä ja siirtyessäni pitkin keskustaa oppaita jakaessani. Parhaita hetkiä olivat rauhalliset pyöräilyt Töölönlahden ja Hietaniemen rantaa pitkin auringon paahtaessa. Työn lomassa syttyi innostus viedä töitä kotiin ja aloitin pyöräilyn myös vapaa-ajalla.

Työnkuvaani mahtui myös monenmoisia edustustehtäviä esimerkiksi Educa -messuilla ja Maailma kylässä -festareilla, missä pääsimme koko kesäyliopiston voimin esittelemään kurssitarjontaamme. Hieman sateisempina kesäpäivinä otin haltuuni myös toimistosihteerin tehtävät sekä avustin kurssisihteereitä heidän tehtävissään. Minusta kehkeytyi jopa abikurssiemme Abittijärjestelmän tukihenkilö opettajillemme. Oli antoisaa ja virkistävää työskennellä vaihtelevasti kesäyliopiston toimiston akateemisessa ympäristössä, ihanien työkavereiden kanssa ja kadulla pyörän vietävänä. Välillä istuin montakin päivää putkeen koneen ääressä vastailemassa rakkaiden asiakkaittemme viesteihin ja täytellessäni todistuksia, toisinaan minusta näkyi vain vilahdus, kun hain uuden laatikollisen esitteitä jaettavaksi. Työpäivien kerääntyessä myös taitoni markkinoinnissa ja sosiaalisen median käytössä kehittyivät rutkasti. Pääsin työstämään jopa kahta kesäyliopiston promovideota.

Nyt on vielä talvi ja muistot viime kesästä tuovat lämpöä tähän pakkasten puremaan vuoden aikaan. Ikäväni pyöräilyä ja opiskelemista kohtaan kasvoi tätä kirjoittaessa. Kesäyliopisto ei ole vain nimensä vuoksi kesäisin kesätyöpaikkani. Yliopistoon ja sen kurssitarjontaan sekä asiakaskuntaan, opettajia ja henkilökuntaa unohtamatta, kätkeytyy sitä tiettyä kesän vapautta, aikaa ja halua lukea, kehittyä ja omaksua jotain, mikä itseä kiinnostaa.  Vaikka näin lumen keskelläkin.

Kesä on kuitenkin mielentila.

Oula Hyle

Oula Hyle

Helsingin seudun kesäyliopiston filllarikuski kesällä 2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *