Resilienssistä voimaa

Vieraskynä: Anne Haikola

Resilienssistä voimaa

Jokainen on varmasti ihmetellyt, kuinka joku on voinut palautua ja toipua vaikean koettelemuksen jälkeen. Olet saattanut miettiä, etten itse pystyisi tuohon. Ilmiössä ei kuitenkaan ole kyse mistään yliluonnollisesta vaan meissä jokaisessa olevasta kyvystä. Se kyky on resilienssi.

Mitä on resilienssi?

Resilienssi tarkoittaa muutosjoustavuutta. Resilienssi on enemmän kuin joustavuus, johon viittaamme arjessa. Resilienssi kytkeytyy kriiseihin ja vastoinkäymiseen. Se on kykyä ponnahtaa niistä takaisin. Toisin sanoen toipua koettelemuksista. Samalla se on potentiaalia kasvaa vaikeuksista. Resilienssiä voi miettiä kuvaannollisesti kuminauhana. Vaikka kuminauha venyy, se myös palaa takaisin.

Suurin osa meistä kohtaa jossain elämänsä vaiheessa kriisin. Se voi olla esimerkiksi muutto uudelle paikkakunnalle, siirtyminen opiskelusta työelämään, sairastuminen tai läheisen kuolema. Muutosjoustavuus (tai toiselta suomenkieliseltä nimitykseltään muutosketteryys) on sopeutumista vallitseviin olosuhteisiin ja kykyä toimia hankaluuksista huolimatta. Se auttaa palautumaan negatiivisista tunnekokemuksista ja stressin kuormitukselta. Muutos voi olla positiivinen (vaikkapa häät tai lapsen syntymä), mutta joskus positiivisetkin asiat voivat aiheuttaa kuormitusta.

Resilienssiä tarkasteltaessa oleellista ei ole sinänsä itse vastoinkäyminen vaan sen aiheuttamat negatiiviset tunteet, joista yksilö pyrkii selviytymään.

Enemmistöllä ihmisistä on vahva psykologinen immuunijärjestelmä vaikeuksia vastaan. Erään tutkimuksen mukaan 65 prosenttia ihmisistä pystyi trauman jälkeen palaamaan melko pian normaalitilaansa. 25 prosenttia palautui vuoden tai kahden kuluttua, ja vain pienellä osalla kesti kauemmin. Ei ole täysin turhaa sanoa, että meissä on yleensä enemmän potentiaalia kuin uskommekaan. On hämmästyttävää, kuinka ihmiset löytävät voimavaroja jos minkämoisista tilanteista huolimatta.

Vaikka resilienssi aktivoi negatiivisia tunteita, se antaa ihmiselle myös turvaa. Resilienssin avulla on mahdollista kokea uusia ja haastavia asioita, ja ylittää itsensä. Vastoinkäymisen jälkeen ihmiset usein kuvaavat tuntevansa itsensä vahvemmiksi ja pystyvänsä kokemuksen jälkeen vaikka mihin. Tämä on resilienssin ansiota.

Miten resilienssiä voi tukea?

On havaittu, että resilientit ihmiset ovat optimistisia. Vaikeissa tilanteissa he pystyvät säätelemään tunteitaan ja näkemään ikävässä tapahtumassa jonkin positiivisen merkityksen. Joku voi esimerkiksi kokea, että koettelemus opetti itselle jotain tärkeää tai tuki henkistä kasvua. Ehkä menetys saattoikin avata elämään uusia ovia. Resilienssin ja optimismin yhteys on ilmeinen senkin vuoksi, että jos pessimistisesti ajattelee, ettei pysty tekemään tilanteelleen mitään, ei silloin edes yritä mitään. Optimismi saa yrittämään ja etsimään keinoja. Resilientit ovat siten hyviä ongelmanratkaisussa.

On kiintoisaa, että resilientit kokevat myönteisiä tunteita, vaikka kokisivat samaan aikaan stressiä. Kyseessä voi olla kyky kiinnittää enemmän huomiota positiivisiin tunteisiin. Liiallisuuteen asti vietynä tämä saattaa johtaa yltiöoptimistisuuteen ja piittaamattomuuteen vakavista ongelmista. Tutkimus tukee kuitenkin enemmän sitä, että myönteiset tunteet ovat auttava coping-keino. Myönteiset tunteet auttavat myös fysiologisella tasolla palautumaan negatiivisten tunteiden aiheuttamalta kuormitukselta.

Tutkimuksissa on löydetty myös, että resilienssi yhdistyy sinnikkyyteen. Sinnikkyys saa ponnistelemaan ja antaa poweria toimia. Resilientit käyttävät myös huumoria vahvistamaan myönteisiä tunteita. He osaavat myös hyödyntää rentoutumistekniikoita kiperän paikan tullen. Toiveikkuus, joka kuuluu myönteisten tunteiden perheeseen, on yhteydessä palautumiskykyyn. Se ehkäisee masennuksen ja traumaperäisen stressihäiriön kehittymistä vakavien menetysten ja uhkatilanteiden jälkeen.

Itsetuntemus, omien vahvuuksien tunnistaminen ja niihin luottaminen vaikeuksissa ovat resilienssiä edistäviä tekijöitä. Omiin luonteenvahvuuksiin pääset tutustumaan VIA-testillä. On hyvä tunnistaa omia vinoutuneita ajattelutapoja (esimerkiksi katastrofiajattelu), joita voi kyseenalaistaa ja kääntää rakentavammiksi. Läheiset ihmissuhteet ja niissä muodostuva empatia ovat myös resilienssiä tukevia tekijöitä.

Seuraavan kerran, kun ajattelet, ettet pysty johonkin, voit miettiä resilienssiä, ja saada siitä voimaa.

*****

Helsingin seudun kesäyliopistolla alkaa syksyllä Joyllan kouluttamat Positive Psychology Practitioner -koulutukset sekä lähiopetuksena että verkkokurssina.

 

Teksti on julkaistu Joyllan blogissa

Anne Haikola

Anne Haikola

Anne Haikola on psykologi ja suorittanut Positive Psychology Practitioner -koulutuksen. Hän toimittaa Joyllalla postiiviseen psykologiaan liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *