Kohti kestävää sivistystä

Raijan rapinat

Ilmastomarssi täytti aurinkoisen Helsingin lauantaina (6.4.2019). Tunnelma oli hieno sekä Senaatintorilla että Mannerheimintiellä marssin edetessä kohden eduskuntataloa. Joukossa lapsia, nuoria, keski-ikäisiä ja jo eläkeikää lähellä tai sen ylittäneitä, kantaen yhdessä tai yksin tehtyjä kannanottoja. Pukeutumiskoodi oli vapaa ja taustalla musiikki siivitti kulkuetta eteenpäin, silloin tällöin kajahti ilmoille myös ilmastonmuutoksen vastaisia iskulauseita.

Noin 10 000 suomalaista tarttui haasteen ja ilmoittautui yhdessä tekemisen talkoisiin paremman tulevaisuuden puolesta. Ilmastohaasteen mittakaava onkin sitä luokkaa, että sen voittamiseksi tarvitaan poliittiset raja-aidat ylittävää toimintaa, juuri sitä, mitä lauantain marssin aikana oli aistittavissa. Nimittäisin mielelläni tämän kaltaista valveutunutta toimintaa paremman huomisen puolesta sanaparilla kestävä sivistys, jossa yhdistyvät valveutuneisuus, vastuun kanto, rohkeus sekä yhdessä tekeminen.

Verson merkki kertoo kestävästä sivistyksestä

Helsingin seudun kesäyliopisto on juuri julkaissut uuden kurssijulkaisunsa, johon on otettu entistä enemmän mukaan kestävä sivistys & kestävä tulevaisuus –teeman mukaisia kursseja. Tunnistat ko. kurssit helposti verso-merkistä. Uudistetusta oppaastamme löytyy nyt noin 30 versomerkkiä, jotka kannattaa itse tsekata ja merkitä kalenteriin!

Jokaisessa meistä on luontainen halu oppia uutta. Oppimisen tavat saattavat poiketa suurestikin, sillä ne muotoutuvat yksilön omien ominaisuuksien, mielenkiinnon, aiemman opiskelun ja työelämän myötä. Oppimisnopeudessakin on suuria eroja, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa, koska asiakokonaisuuksien hahmottaminen ja ymmärtämien on myös riippuvaista oppimistilanteesta. Siinä missä joku oppii asioita helposti lukemalla saattaa toinen kaivata vuorovaikutteisuutta ja opettajan tai opiskelijakollegan esimerkkiä. Yhtä kaikki, kaikki oppiminen on arvokasta ja se voidaan nähdä versona, josta oikein ravittuna kasvaa laajoja tietokokonaisuuksia sekä kyky ratkaista ongelmia ja jonka perustalle sivistyksen kivijalka rakentuu.

Kuinka turvaamme sivistyksen?

Kestävän tulevaisuuden pohjalta löytyy suomalainen sivistys, joka elää ja uudistuu ajassa. Sivistyksen näkyvinä merkkeinä ovat aktiiviset, osallistuvat kansalaiset, joille on tarjolla erilaisia oppimisen väyliä. Suomessa koulutuspolitiikan suosikkisana on ollut osaaminen, joka puolestaan linkittyy voimakkaasti työelämään ja joka on saatettu usein kokea sivistyksen vastakohtana. Esimerkiksi 1980-luvun Suomessa pohdittiin vieraiden kielten merkitystä ammatillisessa koulutuksessa. Tuolloin varsin moni näki, ettei duunari tarvitse vieraita kieliä vaan ainoastaan ammattiosaamista. Onneksi koulutuspoliittinen päätöksenteko eteni päinvastaiseen suuntaan ja yleissivistyksestä kasvoi osa suomalaista kilpailukykyä.

Työurien muutoksessa parhaiten selviävät ne yksilöt, joiden koulutustaustasta löytyy monipuolisuutta ja niin sanottuja sivistäviä aineita. Tasapuoliset koulutusmahdollisuudet ovat myös taanneet sen, että vähäväkisen Suomen resurssit on kyetty ohjaamaan tärkeimpiin tehtäviin, koska kouluttautuminen on ollut kiinni lähinnä yksilön omasta motivaatiosta, eikä esimerkiksi perheen varakkuudesta.

Kuinka kestävä sivistys näkyy hallitusohjelmassa?

Nykyisin työmatkani taittuvat metrolla. Niinpä jokainen päivä saan nähdä sen, kuinka me suomalaiset olemme innokkaita kehittämään itseämme lukemalla, kuuntelemalla musiikkia tai kirjoja. Itse koen, että yleensä metromatkan aikana pystyn hiljentymään.  Poikkeuksen muodostavat kulloinkin käytävät vaalit. Näin vaalien aikana metro on täynnä alati vaihtuvia vaalimainoksia, jotka tarjoavat vastuunkantajia eduskuntaan seuraaviksi neljäksi vuodeksi.

Itse olen väitellyt tohtoriksi suomalaisesta koulutuspolitiikasta, jonka linjauksiin tulevat kansanedustajat pääsevät pian vaikuttamaan ennen kaikkea poliittisen ohjauksen kautta. Uuden hallituksen koulutuspoliittinen tahtotila kirjataan ylös hallitusohjelmaan. Perinteisesti koulutuspolitiikka on ollut opetus- ja kulttuuriministeriön tehtäväkenttää, mutta työelämän muutos heijastuu koulutuksen kenttään myös siten, että yhä useampi ministeriö osallistuu työelämätaitojen kehittämiseen ja rahoittamiseen edistääkseen työssäkäyvien elinikäistä oppimista ja sivistämistä.

Hallitusohjelman toivoisi näin vapaan sivistyksen näkökulmasta edistävän ja motivoivan oppimista, mikä on edellytys jokaisen menestymiselle muuttuvassa työelämässä. Näin voisimme toimia sivistyksen edistäjinä ja rakentaa yhdessä kestävää sivistystä.

Huhtikuun 10. päivänä käynnistyy Helsingin seudun kesäyliopiston ilmoittautuminen. Kurssitarjonta on tälläkin kertaa monipuolinen ja kiinnostava. Toivotan kaikki tervetulleeksi matkalle kohden kesää ja kestävää sivistystä.

Huhtikuu humauttaa – tiesivät kansansivistyksen taitajat kertoa!

Raija Meriläinen

Raija Meriläinen

Lämna ett svar

E-postadressen publiceras inte. Obligatoriska fält är märkta *