Toimimmeko maailmassa nyt yksilöinä vai yhteisönä?

Raijan rapinat Singaporesta

Syksyn aikana pandemia on pitänyt meitä yhä otteessaan. Suomessa tartuntojen määrä näyttää uhkaavasti kiihtyvän ja viime päivinä uusia tapauksia on ilmennyt jo lähes 150 vuorokaudessa, kun Singaporessa uusien tartuntojen lukumäärä viime viikkoina on ollut kymmenen ja kahdenkymmenen välillä. Suomessa ja Singaporessa asukkaita on lähes yhtä paljon. Singapore on tyypillinen kaupunkivaltio, jossa ihmiset asuvat tiheästi, tekevät töitä rinta rinnan ja viettävät mielellään vapaa-aikaansa ison ystäväjoukon seurassa. Suomessa asutus on hajallaan ja tiheimmät keskittymät löytyvät pääkaupunkiseudulta, jota vastaavalle alueelle sijoittuu koko Singapore. Singaporessa epidemia on pysynyt hyvässä hallinnassa. Jo helmikuussa täällä Singaporessa olivat käytössä Suomea tiukemmat turvatoimet niin kaupungilla kuin lentoasemalla.

 

Maskin käyttö yhteisön hyväksi

Suomessa maskin käyttö on ollut vapaaehtoista. Helsingin lentoasemalla maskin käyttö on kuitenkin onnistunut lähes jokaiselta suomalaiselta matkaajalta. Singaporessa ei uskota vapaaehtoisuuteen. Täällä kaikesta annetaan selvät määräykset, joiden noudattamista tehostetaan tuntuvin sanktioin. Esimerkiksi valmistellessamme matkaamme Singaporeen, maahan pääsyn varmistaminen aloitettiin muutamia viikkoja aiemmin Suomessa. Helsinki-Vantaan lentoasemalla Finnairin henkilökunta kävi tarkkaan läpi Singaporen valtion edellyttämät matkustus- ja maahanpääsydokumentit. Ilman pakollisia dokumentteja ja kasvomaskia pääsy Singaporen koneeseen olisi evätty. Ennen koneeseen nousua mitattiin luonnollisesti kehon lämpö.

Perillä Singaporen lentoasemalla meitä, noin 15 matkustajaa, ohjasi moninkertainen määrä henkilöstöä aina tuloportilta hotellin karanteenihuoneeseen saakka. Satunnaiset lämmön mittaukset alkoivat jo ”tuubissa” ja matka olisi katkennut välittömästi, jos jollakulla olisi ollut kuumetta. Maahantulomuodollisuuksiin kuului, että kaikki matkustusdokumentit tutkittiin huolellisesti useamman virkailijan toimesta. Viimeisenä muodollisuutena oli sormenjälkinäytteiden antaminen, jota seurasi huojentava maahantuloleiman lyöminen passiin.

Matkatavarat odottivat valmiina rivissä, josta jokainen poimi omansa. Matka jatkui ohi turvamiesten ja poliisien kohti bussia. Lentoaseman viileydestä ulos astuessa iski lämpö ja kosteus voimalla päin kasvoja, mutta kukaan ei tohtinut protestoida maskinkäyttöä vastaan. Bussin lastaus otti oman aikansa ja vähän väliä joku virkailijoista kävi tarkistamassa nuppiluvun. Bussin nytkähtäessä liikkeelle kukaan matkustajista ei tiennyt, mikä hotelli oli meidän määränpäämme.

 

Selviämme yhteisönä yksilöiden tekojen kautta

Syyskuussa Singaporen valtalehden The Straits Times:n mukaan olemme vielä kaukana pandemian onnellisesta lopusta. Artikkelin punaisena lankana oli, että pandemian äärellä menee vielä 2 vuotta. Covid-19 opettaa koko maailmaa kovalla kädellä, kuten kaikki suuret kriisit ja pandemiat. Historia on myös opettanut monelle meistä, ettei pidä juhlia tai julistaa, kun olemme vielä kriisin keskellä. Kaksi vuotta on pitkä aika eteenpäin katsottuna, mutta historian näkökulmasta se lienee perhosen siiveniskun veroinen. Siispä politiikkaa pandemian torjumiseksi tulee tehdä normaalia pidemmällä aikajänteellä.

Suomen ja Singaporen koronatilanne näyttää kehittyvän eri suuntiin. Suomessa sairastuneiden määrä näyttää kasvavan nopeasti, kun taas Singaporessa on palattu maaliskuun alkupuolen lukuihin. Karanteenin vapaaehtoisuus ja matkustajan poistuminen lentokentältä ilman mitään kontrollia näyttäisivät muodostuvan Suomen kohdalla yhdeksi riskitekijäksi.

Syyskuun loppupuolella maailmassa oli yli 33 miljoonaa tartunnan saanutta ja toista miljoonaa kuolonuhria. Suuria lukuja, joihin jokaiseen sisältyy yksilöllinen tarina. Espanjantautiin verrattuna olemme selvinneet hyvin, sillä olemme varautuneet ja muuttaneet arkipäivän totuttuja tapoja, esimerkiksi lisänneet käsien pesua. Pandemian selättämiseen on silti vielä matkaa, sillä toinen aalto näyttää leviävän vauhdilla. Seuraako sitä vielä kolmas?

Seuratessani uutiskuvia Australian ja Espanjan ylikansoitetuilta uimarannoilta, mieleen hiipii väistämättä huoli. Mikseivät ihmiset noudata turvavälejä, miksi niin suuri osa ihmisistä viittaa kintaalla koronaohjeistuksille, vaan toimii itsekkäästi vaarantaen sekä itsensä että läheisensä?

 

Karanteenin yksilö suorittaa ennen kaikkea yhteisön hyväksi

Hotellikaranteeni (Stay-Home Notice) oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Vaati kovaa itsekuria tehdä päivittäiset kävely- ja jumppaharjoitukset neljän seinän sisällä ja jaksaa vääntää työtehtäviä. Myös viiden tunnin aikaero pidensi työpäivää. Ensin työpäivä Singaporessa, jota seurasi ”iltavuoro” Suomen suuntaan.

Päivittäin 14 vuorokauden ajan oli vastattava ministeriön virkamiehen kontrollipuheluun. Soitot menivät saman kaavan mukaan: ”mikä on hotellinne nimi ja mikä huoneen numero? Mikä on vointinne ja millainen oleskelulupa teillä on? Luetelkaa henkilötunnuksenne 3 viimeistä merkkiä”. Päivittäisiin pakollisiin rutiineihin kuului myös Homer App:lla suoritettu raportointi. Raportti annettiin kolme kertaa päivässä tarkasti määriteltyinä kellonaikoina ja siihen kuului selfien lähettäminen, kehon lämpötilan ilmoittaminen sekä vastaaminen kolmeen oirekysymykseen. Apilla seurattiin myös puhelimen ja puhelimen haltijan sijaintia.

 

Koronatestaus karanteenin 11. päivänä

Sunnuntaiaamusta hotellin turvamies haki meidät Covid-19 testiin. Samalla näin ensimmäistä kertaa hiukan tarkemmin, miltä hotelli näytti. Hotellihuone oli 8. kerroksessa ja yläpuolella oli vielä ainakin kolme tai neljä kerrosta. Hotellin keskellä seisoivat hissitornit ja niiden ympärillä oli sisäpihamaista avaraa tilaa. Hotellihuoneet olivat käytävämäisen parvekkeen varrella, joista meni neljä ristikkäistä siltaa hissien luo.

Hissien luona oli lisää kohteliaita turvamiehiä ja hotellin henkilökuntaa. He ohjasivat hissiin, jolla meidät kyydittiin kerros ylöspäin, missä odotti lisää turvamiehiä ja käytävä, jolle testattavat tuotiin jonottamaan itse testiin pääsyä. Jonottaessa käytettiin luonnollisesti kasvomaskeja ja noudatettiin turvaetäisyyksiä sekä muuta ohjeistusta.

Testipaikan henkilökunta oli pukeutunut suojapukuihin päästä varpaisiin. Heillä oli uutiskuvista tutut haalarit, kumikäsineet, kasvomaskit sekä suojapleksit. Jälleen kerran tarkistettiin nimi, jonka lausuminen tuotti haasteita vastaanottovirkailijoille, syntymäaika ja Singaporen puhelinnumero. Lopulta minut ohjattiin odottamaan ja pian ystävällinen nainen tuli kertomaan, ettei pidä jännittää.

Testipisteitä oli kaksi ja ne olivat ulkona parvekkeella. Jälleen tarkastettiin nimi ja syntymäaika ja ohjattiin istumaan tuoliin. Vastapäisellä seinällä oli ohjeistus, jossa kuvattiin testin kulku. Kuvan nuoren miehen maski oli laskettu niin, että se peitti ainoastaan suun. Samaan aikaan testinottaja näytti, että saan laskea maskia nenäni päältä ja ohjeisti, että testauksen aikana ilmenevä liian voimakas kipu tai sietämätön olo tulisi ilmaista nostamalla käsi ylös.

Testaaja pyysi hengittämään rauhallisesti sisään ja ulos, otti esiin pulloharjan (onneksi normaalia harjaa selvästi pienempi) ja työnsi sitä hiljalleen syvemmälle nenääni. Se eteni syvälle, pisteli ja nipisteli mennessään, välissä todella epämiellyttävästi. Harjausta kolme kertaa oikeaan sieraimeen ja samalla harjalla vasempaan. Sitten kaikki olikin jo ohi. Olo oli pöllähtänyt. Testaaja kysyikin ystävällisesti, onko kaikki hyvin.

Paluu karanteenihuoneeseen tapahtui organisoidusti. Saattajan perässä hissiin, kerros alas ja kiltisti takaisin omaan huoneeseen. Itselläni ei ollut edes avainta huoneeseeni.

Täsmälleen kahden vuorokauden päästä tuli helpottava viesti: ”Dear Sir/Mdm, your swab test result is negative. Thank you.” Tekstiviestin lähettäjänä oli MOM (The Ministry of Manpower).

 

Yksin vai yhdessä?

Maskin käyttäminen on itsestäänselvyys Singaporessa ja käyttämättä jättämisestä rangaistaan joko sakolla tai tarvittaessa vankeusrangaistuksella. Turvavälien pitäminen onnistuu varsin hyvin, mutta siinäkin tarvitaan ohjausta kuten Suomessa. Kaduilla liikkuu punapaitaisia social distancing -valvojia, joiden ympärille muodostuu välittömästi tilaa esimerkiksi liikennevaloissa.

Singaporessa näyttää haasteena olevan maahan muualta tulleet tapaukset, kuten myös Suomessa. Singapore aloittaa maahantulokontrollin jo lähtömaassa, joten varmistus on ikään kuin kaksinkertainen Suomen vapaaehtoiseen ja yksilölliseen toimintatapaan verrattuna.

Niin Singaporessa kuin Suomessakin talous kärsii. Lomautukset ja irtisanomiset ovat arkipäivää. Singapore Airlines uudelleen kouluttaa irtisanottavaa henkilökuntaa, jolloin lentoemännästä voi valmistua esimerkiksi sairaanhoitaja tai opettaja. Kuten aina, koulutuspolitiikan keinoin voidaan rakentaa uskoa parempaan tulevaisuuteen ja valaa luottamusta siihen, että koronasta selvitään ryhtymällä oikeisiin tekoihin, päättäväisyydellä ja yhteistyöllä.

Turvallista lokakuuta!

 

Ps. Seuraavissa blogeissa on tarkoitus käsitellä ainakin ilmastonmuutosta, muovijätettä ja muita mielenkiintoisia asioita.

Raija Meriläinen

Raija Meriläinen

Helsingin seudun kesäyliopiston sapattivapaata Singaporessa viettävä rehtori, joka kirjoittaa blogiin kuulumisia ajankohtaisista aiheista Suomessa ja maailmalla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *