Ympäristötunteet

Vieraskynä: Leena Koivula

Kohtaamme jatkuvasti uutta tietoa ympäristökriisistä. Sulavat jäävuoret, eläinten kärsimys, kuivuudesta johtuva nälänhätä ja köyhyys ovat uutisia, jotka vaikuttavat ihmisiin monin eri tavoin. Onneksi ei ole vain yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa reagoida. Persoonamme, elämänhistoriamme sekä tilannesidonnaiset tekijät vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme eri asioihin, mitkä asiat painavat mieltämme ja toisaalta ilahduttavat. Nämä huomioon ottaen on tärkeää, että ympäristöahdistuksesta uskalletaan puhua. Meillä ei ole varaa siihen, että joku lamaantuu niin pahasti, että menettää kokonaan elämänilon tai toimintakyvyn. Hyvä tilanne on silloin, kun tunteet valjastuvat omien arvojen mukaisiksi elämäntavoiksi ja toiminnaksi ympäristön hyväksi. Joudumme tasapainoilemaan arjessa monien eri valintojen välillä. Se on haastavaa. Kyky elää ristiriidassa sen kanssa, että emme koskaan ole täydellisiä, värittää jokaista päiväämme.

 

Asioiden kieltäminen ei vie meitä eteenpäin, vaikkakin se voi joskus suojata omaa mieltä. On lahja, että ihminen osaa nähdä hyviä asioita vaikeina hetkinä. Eri asia on sulkea kokonaan silmät. Osa meistä kokeekin turhautumista erityisesti silloin, kun joku toinen kieltää tilanteen, jossa olemme. Erityisesti jos kieltäjä on päättävässä asemassa ja hänellä on merkittävästi vaikutusvaltaa. Emme voi pakottaa muita jakamaan kokemuksiamme, mikä saattaa joskus olla erittäin turhauttavaa. Suuttumus suuryrityksiä tai päättäjiä kohtaan voi kuitenkin aktivoida kansalaisvaikuttamiseen, joten se on siinä mielessä tärkeä voimavara. Harva asia ympäristökriisin lisäksi koskettaa yhteiskuntaa näin laaja-alaisesti ja syvällisesti. Ei ole olemassa fyysistä paikkaa, jonne ympäristökriisiä voisi paeta, vaikka jotkut sellaista kovasti etsivätkin.

 

Ympäristötunteille ja niiden kohtaamiselle on tärkeä löytää tilaa. Tämä voi tapahtua vertaisryhmissä, vapaaehtoistoiminnan parissa, ammattilaisen kanssa, mielenosoituksissa, kirjallisuuden parissa tai vaikkapa ystäväpiirissä. Myös ympäristötunteet ansaitsevat tulla kuulluksi ja niitä saa tuntea. Voidaan ajatella, että ympäristöahdistus liittyy siihen, että ihminen kykenee tiedostamaan realistisesti olemassa olevan tilanteen ja uskaltaa myös kohdata sen. Voimakas huoli voi liittyä kykyyn tuntea myötätuntoa myös muita kuin ihmislajia kohtaan. Avohakatun metsän sureminen kertoo ympäristötietoisuudesta. Kun asiaa miettii näin, niin kyse ei olekaan heikkoudesta, vaan päinvastoin vahvuudesta, viisaudesta ja empatiakyvystä. Mikäli tunnet näitä tai muita ympäristötunteita, niin ole ylpeä ja muista, että et ole tunteinesi yksin.

 

Tervetuloa marraskuussa alkavalle Ympäristöahdistus-kurssille, jossa jatketaan aiheen käsittelyä. Lisätiedot ja ilmoittautuminen täältä.

Leena Koivula

Leena Koivula

Leena Koivula VTM, ympäristöasioista kiinnostunut sosiaalipsykologi ja kesäyliopiston opettaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *